• Etusivu
• Ajankohtaista
• Toimintakalenteri
• Organisaatio
• Tietopankki
• Historia
Osa I
Osa II
Osa III
• Kansanvallan tulevaisuus 2020
Vilja Siitonen
Pentti Arajärvi
Kimmo Grönlund
Kari Mäkinen
• Tietovisa
Vastaukset
• Kunnallispoliittinen Ohjelma 2005-2008
• Vaalit
• Kirjoituksia
• Blogit
• Linkit
• Liity jäseneksi
• Myyntimateriaali
• Anna palautetta!
• Yhteystiedot

Sosialidemokraatit kahden tulen välissä – linjanvetoa oikealle ja vasemmalle

Kansalaissodan jälkeen moni oletti, että työväenliike oli lyöty; punaisia oli kuollut runsaat 27 000, minkä lisäksi noin 38 000 oli vailla kansalaissoikeuksia ja moni paennut Venäjälle. Sosialidemokraattien johtoon tulivat maltilliset miehet, etunenässä Väinö Tanner. Heidän johdollaan järjestöjen toiminta käynnistyi yllättävänkin pian. Myös sosialidemokraattien menestys vuoden 1919 eduskuntavaaleissa (80 paikkaa) oli yllätys. Tulos olisi ollut vieläkin parempi ilman SKP boikottia. 

Tanner, Väinö Hakkila ja monet muut sosialidemokraatit tekivät suurtyön myös punavankien hyväksi. Heidän ansiostaan esimerkiksi ulkomailla kiinnitettiin huomiota vankileirien epäinhimillisiin oloihin. Ulkomailta tullut kritiikki pakotti voittajat kiinnittämään huomiota leirien oloihin ja armahduksiin. 

Turussa sosialidemokraattien toiminta alkoi jälleen 28.11.1918 VPK:n talolla pidetyssä kokouksessa. Kokous oli tarkoitus pitää jo 3. marraskuuta, mutta poliisi esti sen. VPK:n talolla perustettiin Turun sos.dem. yhdistys, joka käytännössä järjesti puolueen toiminnan kaupungissa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin räätälimestari Sulho Lehtonen. Hän oli maltillisen linjan sosialisteja ja ollut sivussa radikaalien toimista. Sen sijaan Lehtonen oli vienyt kukkia joulukuussa 1917 punakaartin vankeudesta vapautetuille kuvernöörille ja poliisipäällikölle. Se oli rohkea teko. 

Vuonna 1919 järjestettiin ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet kunnallisvaalit. Näissä vaaleissa sosialidemokraatit saivat 15 jäsentä 42-paikkaiseen valtuustoon. Puolue oli menestynyt hyvin myös kevään eduskuntavaaleissa.

Kansalaissodassa kuolleille pystytettiin muistomerkki Turun uudelle hautausmaalle. Kuva vuodelta 1921.

  

Sosialidemokraattien kunnallisjärjestön toiminta käynnistyi huhtikuussa 1919. Vuoden lopulla järjestön jäsenmäärä oli runsaat 800, ja siihen kuului 19 järjestöä. Pinnan alla kyti kuitenkin hajaannus; SKP olo aloittanut taistelun työväenjärjestöistä ja SDP:n maltillisten johtajien oli vaikea vastata kovia kokeneiden väkijoukkojen odotuksiin. Vuoden 1919 puoluekokouksessa SDP suuntautui ohjelmallisesti vasemmalle, mikä henkilövalinnoissa ei tullut kuitenkaan enää selvästi ilmi. Puoluekokouksessa sääntöjä muutettiin niin, että ammatillinen ja poliittinen työväenliike erkanivat toisistaan. Ennen kaikkea tässä kokouksessa sinetöityi sosialidemokraattien ja kommunistien välirikko.

Kommunistit saivat haltuunsa myös Turun työväenyhdistyksen sekä työväentalon. Sosialisti-lehti säilyi sosialidemokraateilla, mutta senkin ympärillä käytiin kiivas taisto. Vuonna 1930 kommunistien toiminnan jouduttua vaikeuksiin viranomaisten ja äärioikeiston painostuksessa, siirtyivät työväentalo ja työväenyhdistys takaisin sosialidemokraateille. Tämä ei kuitenkaan sopinut kaikille, vaan viranomaiset vaativat vuonna 1931 TTY:n toiminnan lakkauttamista. Kaksi vuotta kestäneen henkisesti ja taloudellisesti raskaan oikeusprosessin jälkeen TTY sai oikeuden päätöksellä luvan jatkaa toimintaansa.

Vuonna 1933 oikeiston hyökkäykset sosialidemokraatteja vastaan jatkuivat. Tällöin mm. keskusvaalilautakunta hylkäsi puolueen kunnallisvaaliehdokaslistan. Maaherra kumosi kuitenkin päätöksen ja puolue saattoi osallistua vaaleihin. Tämä sosialidemokraattien syrjäyttämispyrkimys ei ollut yksin turkulainen ilmiö, vaan vastaavanlaisia yrityksiä esiintyi laajemminkin.

Paljon turkulaisen kunnallispolitiikan painotuksesta kertoo se, että kolmikymmenluvun alkuun mennessä suojeluskunta oli saanut kaupungilta avustuksina noin 16 miljoonaa markkaa (nykyrahassa noin 5 miljoonaa euro), ja oli valtakunnan rikkaimpia suojeluskuntia. Kolmikymmenluvulla sosialidemokraatit arvostelivat kaupungin kevytmielistä lainanottoa ja korkeaa kunnallisveroa. Vaatimuksiin kuuluivat lisäksi ns. hätäaputöiden korvaaminen oikeilla työpaikoilla, joista maksettaisiin myös kunnollinen palkka, sekä siirtyminen kaupungin töissä 40-tuntiseen työviikkoon ja tarpeettomien virkojen lakkauttaminen.

Lisää jäseniä ja uusi työväentalo

Kolmikymmenluvulla sosialidemokraattien järjestö- ja vaalikannatus kasvoivat. Osittain tähän vaikutti kommunistien toiminnan kieltäminen ja vaalikannatuksen siirtyminen sosialidemokraateille. Lisää järjestövoimaa saatiin kuntaliitosten seurauksena: Kaarinasta Turkuun liitetyn Nummenmäen myötä Nummenmäen sos.dem. yhdistys turkulaistui vuonna 1939. Vuonna 1944 turkulaisiksi tulivat maarialaiset Raunistulan ja Hirvensalon työväenyhdistykset. Lisäksi toimintansa olivat aloittaneet vuonna 1934 Turun urheiluväen sosialistiseura sekä 1941 Kunnantyöntekijäin sos.dem. yhdistys.

SDP:n aseman vahvistumista heijasti myös uuden työväentalon rakennustöiden käynnistyminen kolmikymmenluvun lopulla. Talon rakentamista häiritsivät mm. rahavaikeudet ja sodan syttyminen. Ongelmista selvittiin ja talon vihkiäisiä vietettiin 10.10.1940.

Kolmikymmenluvun lopulla poliittinen yhteistyö nosti punamullan myötä päätään. Kansallista yhtenäisyyttä lisäsi sodan uhka. Sotavuosina muistettiin vihdoin myös kansalaissodassa kaatuneiden leskiä myöntämällä heille pieni eläke. Sotavuosina sosialidemokraatit huolehtivat työväestön toimeentulosta ja vaativat mm. parempaa sotakuukausipalkkaa. Sosialidemokraattiset naiset avustivat sodassa kärsineitä, kuten pommituksissa kotinsa menettäneitä. Naisjärjestön lomakoti Piikkiössä tarjosi monelle lapselle tervetullutta vaihtelua sota-ajan elämään.

Rauhan koitettua kunnallisjärjestö otti kantaa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin lähettämällä rouva Linda Tannerille seuraavansisältöisen sähkeen: ”Turun sos.dem. kunnallisjärjestön edustajiston tänään koolla ollut kokous esittää täten Teille sattuneiden tapausten johdosta kunnioittavan tervehdyksensä. Samalla kokous haluaa lausua syvän kunnioituksensa miehenne, tuomari Väinö Tannerin maamme työväenliikkeen hyväksi suorittamaa työtä kohtaan”.

Osa III - Vaaran vuosista 2000-luvun alkuun >>