Turun SDP tavattavissa Turun päivänä
Turun SDP:n edustajia on turkulaisten jututettavina su 19.9.2010 klo 11-14 Turun päivänä Heikin markkinoilla kauppatorilla. Tervetuloa kaffelle ja juttelemaan!
Väkipyörä 3/2010 on luettavissa täällä.
Väkipyörä 2/2010 on luettavissa täällä.
Väkipyörä 1/2010 on luettavissa täällä.
Kirjoituksia
Turun sos.dem. kunnallisjärjestön perustamisesta kansalaissotaan
Turun sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön perustaminen syksyllä 1906 oli osaa laajaa yhteiskunnallista muutosprosessia. Taustalla vaikuttivat mm. tsaarinvallan heikkeneminen, sitä seuranneen liikehdinnän ulottuminen Suomen ja huipentuminen lokakuussa 1905 suurlakkoon. Tämä päätti ns. sortokauden ja avasi portit eduskuntauudistukselle. Kansaneduskunta oli työväenliikkeen keskeisimpiä vaatimuksia ja sen seurauksena Suomesta tuli - ainakin periaatteessa - yksi aikansa demokraattisimmista valtioista.
Edessä olevien eduskuntavaalien vuoksi SDP:n järjestörakenne uudistettiin Oulun puoluekokouksessa elokuussa 1906. Tässä yhteydessä sääntöihin kirjattiin mm. piiri- ja kunnallisjärjestöt. Piirijärjestöt toimivat vaalipiirin alueella, kunnallisjärjestöjä perustettiin kaupunkeihin ja suurimpiin maalaiskuntiin.
Ennen uudistusta keskeisiä toimijoita puolueessa olivat työväenyhdistykset, jotka poliittisen toiminnan lisäksi muodostivat kattojärjestön ammatti- ja nuoriso-osastoille, taloudellisen toimijan, joka rakensi ja ylläpiti työväentalot, antoi alun osuuskauppatoiminnalle, perusti kirjaston, työväennäyttämön, soittokunnan, kuoron, lehden jne. Esimerkiksi Turun työväenyhdistykseen kuului vuoden 1905 lopulla 1 710 jäsentä ja 27 ammattiosastoa sekä harrastajateatteri, soittokunta, kuoro ja kirjasto. Lisäksi kaupungissa ilmestyi työläisten oma lehti, Länsisuomen työmies, joka vuonna 1906 muutti nimensä Sosialistiksi ja alkoi ilmestyä 6 kertaa viikossa.
Järjestörakenteen uudistus loi pohjan modernille puolueorganisaatiolle. Piirijärjestö toimi vaalipiirin kattavana yhteistyöelimenä, kunnallisjärjestöille siirtyi työväenyhdistyksiltä poliittisen toiminannan järjestäminen. Toimet Turun sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön, samoin kuin Varsinais-Suomen sosialidemokraattisen piirin, perustamiseksi käynnistyivät 29.8.1906. Tällöin Turun työväenyhdistys (TTY) asetti toimikunnan valmistelemaan niiden perustamista. Lokakuun lopulla TTY valitsi kunnallistoimikunnan, joka piti ensimmäisen kokouksensa sunnuntaina 28.10. klo 10.00. Kunnallisjärjestön jäsenistö koostui ammattiosastoista, Turun työväenyhdistyksestä, naisjaostosta ja suoraan puolueeseen liittyneistä henkilöjäsenistä. Ylintä päätösvaltaa käytti kunnallisjärjestön kokous, jossa jokaisella jäsenellä oli äänioikeus.
Kohti vallankumousyritystä
Tsaari lähipiireineen vahvisti asemiaan varsin nopeasti ja alkoi rajoittaa myös Suomen erioikeuksia. Tavoite oli saattaa Suomi tiukemmin emämaan yhteyteen. Turun sosialidemokraattien toiminnassa tämä näkyi muun muassa jäsenmäärän laskuna ja erilaisina toiminnan rajoituksina. Kunnallisjärjestön jäsenmäärä laski vuoden 1907 lähes 3 100 jäsenestä vuoteen 1914 mennessä 679:ään. Tästä alkoi uusi nousu, ja vuonna 1917 jäsenluku lähenteli jo 5 900:aa.
Sortotoimet tuntuivat ja näkyivät Turussakin monella tapaa. Esimerkiksi lehteä sensuroitiin, poliisit olivat läsnä kunnallisjärjestön tilaisuuksissa tai niiden pitäminen estettiin kokonaan. Mikäli puheet olivat ”sopimattomia”, voitiin puhe keskeyttää esimerkiksi kiskomalla puhuja väkivalloin alas puhujakorokkeelta. Sortotoimien alle jäi myös eduskuntauudistus ja siihen kohdistuneet toiveet. Niiden tilalle tulivat pettymys ja katkeruus. Näin vesitetty eduskuntauudistus ruokki kansalaissodan syttymistä.
Politiikassa sosialidemokraatit painottivat työtä ja toimeentuloa. Myös raittiusaate eli vahvana ja viina nähtiin aatteen vihollisena. Paljon pahaa viina aikaan saikin. Keinot kunnallisen vaikuttamiseen olivat kuitenkin vähäiset, sillä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kunnissa toteutui vasta kansalaissodan jälkeen. Siihen asti äänestää saivat vain miehet ja hekin varallisuutensa perusteella. Turkulaiset sosialidemokraatit aloittivat kunnallisvaalilakon vuonna 1907. Lakko lopetettiin vasta uuden kunnallislain astuttua voimaan vuonna 1919.
Vuosi 1917 ja kansalaissota
Tsaarinvallan murtuminen Venäjällä keväällä 1917 lupasi parempia aikoa myös Suomeen. Kesällä toiveet olivat korkealla ja vallankumouksen sijasta työväestö valmistautui uuden kunnallislain mukaisiin kunnallisvaaleihin. Niitä ei kuitenkaan tullut, koska keisari ei hyväksynyt lakia ja hajotti sosialistisenemmistöisen eduskunnan.
Tämän vuoksi työväestö joutui seuraamaan sivusta, miten kunnallista valtaa käyttäneet porvarit löivät laimin elintarvikehuollon ja työllisyyden hoidon. Jos porvarit olisivat suhtautuneet suurissa kaupungeissa vakavasti työttömyyteen, hintojen rajuun nousuun ja elintarvikepulaan, ja asioita hoidettu myös työläisten edusmiehiä kuullen, olisi kansalaissota kenties vältetty. Esimerkiksi Turussa sosialidemokraatit valmistautuivat kesällä 1917 kunnallisvaaleihin, eivät vallankumoukseen. Äärimmäiset keinot konkretisoituivat vasta äärimmäisissä oloissa; syksyllä 1917 tilanne paheni ja työläisten elinolot heikkenivät, pimeät markkinat ja keinottelu kukoistivat. Kansa kärsi.
Turussa vallankumousradikalismi lisäsi kannatustaan syksyn 1917 kuluessa. Suurlakon jälkeen sosialistit ottivat haltuunsa poliisilaitoksen ja järjestystoimikunnan sekä pitävät yli kuukauden ajan poliisipäällikköä ja kuvernööriä panttivankeina. Joulun alla Turussa oli maksamattomien palkkojen takia poliisilakko, jonka aikana Turussa ryöstettiin viitisenkymmentä liikettä. Näille ”Turun joulumarkkinoille” saapui ryöstelijöitä pitempienkin matkojen takaa.
Sosialidemokraattien riveissä oltiin kahta mieltä kehityksen suunnasta: vanha järjestöväki olisi halunnut edetä parlamentaarista tietä, uudet jäsenet olivat taipuvaisia jyrkempiin toimiin. Myös Turussa vaaka kallistui radikaalien hyväksi. Turkuun perustettiin myös punakaarti, mihin kuului 2 000–3 000 miestä. Kaartin esikunta sijaitsi Vartiovuorenmäellä merisotakoulussa. Nykyisin rakennus tunnetaan tähtitornina. Punakaartiin kuuluivat myös nuoriso-osaston ja naisten komppaniat. Naiskomppanioita oli kaksi, ja ne osallistuivat Lahden taisteluihin. Monikaan ei jäänyt henkiin.
Kansalaissodan jälkeen voittajat perustivat 15 vankileiriä. Turun leiri sijaitsi Sirkkalankadun ja Kaivokadun kulmassa venäläisen tark´ampujien tyhjilleen jättämässä kasarmissa. Leirillä oli pahimmillaan noin 3 300 vankia. Kurjenkaivonkadulle viettävässä rinteessä on nykyisin vankileirin ja sen uhrien muistomerkki. Kansalaissodassa sai surmansa runsaat 36 600 henkeä, joista punaisia oli runsaat 27 000. Valkoisten joukossa surmansa saaneita oli runsaat 5 100. Ns. muita menehtyi runsaat 4 200. Turkulaisia punaisia menehtyi rintamalla 72, minkä lisäksi 42 ammuttiin tai teloitettiin. Vankileireillä menehtyi 278. Lisäksi taudit tappoivat tai kadonneiksi katsottiin 25 henkeä. Valkoisten puolelle turkulaiset menetykset olivat 22 kaatunutta ja 9 muuten surmansa saanutta.
Osa II - Sosialidemokraatit kahden tulen välissä – linjanvetoa oikealle ja vasemmalle >>