Opiskelija Vilja Siitonen:

Toiveita paremmasta, pelkoja pahemmasta - yksi tulevaisuuden visio

Mikä on muuttunut sadan vuoden aikana? Äänestysoikeudesta on tietyllä tavalla tullut itsestäänselvyys, eikä kansa enää ota oikeuttaan samalla tavalla vakavasti kuin kansanvallan alkuaikoina.

EU on pienentänyt Eurooppaa, on paljon helpompi matkustaa ja muuttaa eri puolille. Tekninen kehitys on myös osaltaan pienentänyt maailmaa. Tekniikkaa voitaisiin käyttää demokratiassakin enemmän hyödyksi tulevaisuudessa.

 

Mikä on valtion rooli tulevaisuudessa? Onko selkeitä rajoja? Toisaalta on haluja tehdä Eurooppa rajattomaksi, niin ettei eri valtioita olisi enää selkeästi olemassa. Toisaalta halua rajoihin kuitenkin on. Yritys rajojen rikkomiselle voi johtaa ja on jo johtanut vastareaktioihin. Nationalistisia virtauksia on ympäri Eurooppaa näkyvissä.

 

Ihmiset voivat olla tyytymättömiä tunteeseen, ettei asioihin voi vaikuttaa enää samalla tavalla kuin ennen. Ennen tiesi kuka on syyllinen, jos asiat eivät menneet, siten kuin odotti. EU on tietyllä tavalla kasvoton, eikä ole yhtä helppoa löytää syyllistä. Silloin, jos kaikki on hyvin, se ei haittaa, ettei tiedä kuka kantaa vastuun, mutta, jos jokin ei miellytä, ei oikein tiedetä ketä syyttää ja syytetään helposti koko EU:ta, eikä muisteta sitä mitä kaikkea hyvää EU on tuonut mukanaan.  

 

Kuten sanottu EU on kovin kaukaiselta tuntuva instanssi, ihmisillä on helposti tunne, ettei sen asioihin voi vaikuttaa. No, tottahan se onkin, että oman kunnan asioihin voi vaikuttaa paljon helpommin, jopa yksi ihminen. EU ei ota tätä vaikutusmahdollisuutta pois. Kansalaisen hyvinvoinnin kannalta on edelleen tärkeää miltä se oma piha ja oma kaupunki näyttää ja miten siellä asiat toimivat.

 

Toiveena on, että EU:sta on hyötyä kansalaisille ja kansalaiset näkevät EU:n mahdollisuudet ja näkevät omat vaikutusmahdollisuutensa eivätkä kuvittele, että EU tai ulkomaalaiset ovat ongelmien aiheuttajia. Toiveena on myös se, että EU:n päätökset ja päätöstentekijät ovat selkeämmin näkyvissä ja, että nämä päättäjät valittaisiin demokraattisesti.  

 

Uhkana on, että ihmiset näkevät EU:n pelottavana instanssina, johon ei voi vaikuttaa ja ulkomaalaiset, muiden EU maiden kansalaiset syyllisinä omiin ongelmiinsa.

 

Meillähän on edustuksellinen demokratia. Se on siitä hyvä, että ihmiset, jotka tekevät päätöksiä puolestamme voivat todella perehtyä asioihin, joista päättävät. Mutta voivatko hekään perehtyä kaikkeen. Entä miltä pohjalta päätökset tehdään? Painaako kupissa enemmän tieto vai tunteet.

 

Voitaisiin kehittää suoria vaikutuskanavia kansalaisille. Pienemmistäkin asioista voitaisiin tehdä kansanäänestyksiä. Näitä äänestyksiä varten ei tarvitsisi polkaista suurta äänestyskoneistoa käyntiin vaan voitaisiin hyödyntää uudenaikaista tekniikkaa. Internet- tai tekstiviesti-äänestystä on vaikeampi valvoa kuin perinteistä, mutta sitäkin voitaisiin säädellä esimerkiksi pankkien käyttäjätunnuksin tai muilla rajoituksilla.

 

Näiden äänestysten ei tarvitsisi olla sitovia, mutta niiden tulokset tulisi silti ottaa huomioon päätöksenteossa. Näin jokainen kansalainen voisi ottaa kantaa itseään kiinnostavaan asiaan vaalien välillä. Järjestelmä voitaisiin rakentaa niin, että vain ne kansalaiset, jotka ovat äänestäneet vaaleissa, voisivat äänestää näissä kysymyksissä. Ehkä se lisäisi äänestysprosenttia, jos äänestämisestä tulisi tällainen konkreettinen hyöty äänestäjälle.  

 

Toiveena on, että ihmiset saataisiin aktivoitua yhteiskuntaa koskevien kysymysten avulla ja samalla saataisiin äänestysprosentti nousemaan. Uhkana on, ettei vaikuttaminen kiinnosta kansalaisia ja, että kansanvalta taantuu, niin, että päättäjät valitsee yhä pienenevä joukko.

 

Nykyistä tekniikkaa voitaisiin käyttää enemmän hyödyksi. Ehkä äänestäminen sähköisesti ilman vaalivirkailijoita on tulevaisuudessa mahdollista. Ehkä tulevaisuudessa olisi jokin koppi johon pääsisi vain yksi henkilö kerrallaan ja tunnistus kävisi vaikka sormenjäljellä, tällaisia koppeja voisi olla ympäri maailmaa tai ympäri Eurooppaa ja ne olisivat kaikissa mahdollisissa vaaleissa käytössä, niin oman maan kuin ulkomaistenkin vaalien osalta.

 

Näin ei tarvitsisi matkustaa Suomen lähetystöön, jos sattuisi olemaan ulkomailla vaalien aikana, eivätkä vaalit olisi sidoksissa tiettyihin kellonaikoihin eivätkä päivämääriin, vain takaraja olisi olemassa. Äänten laskeminen kävisi myös helpommin, kun ei tarvitsisi käsin laskea käsin kirjoitettuja äänestyslipukkeita. Elektronisen järjestelmän rinnalla voitaisiin pitää vielä vanhaa lipukeäänestystä, jotta mahdollisen tietokonehäiriön sattuessa tarvittavat äänet olisivat vielä olemassa.

Tällainen saattaa kuulostaa vielä utopistiselta, mutta uskon että tarvittava taito ja elektroniikka olisivat jo olemassa. Enkä usko, että uudistus loppujen lopuksi kävisi pitkän ajan kuluessa kalliimmaksikaan, kun ajattelee kuinka paljon vaalivirkailijoita joka vaaleihin on palkattava.

 

Toiveena on, että äänestys käy helpommin ja ehkä myös se, että äänestyskulut saataisiin tulevaisuudessa laskemaan.

 

Tavallisen kansalaisen näkökulmasta: vaaleja järjestetään koko ajan, joka vuosi tuntuu olevan jotkut vaalit, johon kansalaisia halutaan äänestämään. Eri puolueilla ja eri ehdokkailla ei tunnu juuri muuta eroa olevankaan kuin puoluetunnukset. Samat ihmiset seisovat vaaleista toisiin torilla jakamassa erilaisia vaalimateriaaleja. Miten voitaisiin vaikuttaa siihen, että puolueiden erot tulevat paremmin esille. Eroja kyllä on, mutta ne eivät näy.

 

Osaltaan vaikuttaa se, että puolueet taistelevat epävarmojen äänestäjien äänistä, eivätkä halua liiaksi profiloitua puolin tai toisin, jotta se ei pelottaisi mahdollisia äänestäjiä pois. Tästä voi olla hyötynä pari lisä-ääntä, mutta negatiiviset sivuvaikutukset ovat suuremmat. Puolueen sanoma puuroutuu liiaksi ja demokratia kärsii.

 

Kompromissit pitäisi jättää vaalien jälkeiseen aikaan, kun pitää tehdä yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, mutta ennen vaaleja pitäisi uskaltaa näyttää todelliset mielipiteet, vaikka sillä peloteltaisiinkin osa epävarmoista äänestäjistä pois.

 

Vaaleja voitaisiin myös järjestää tarpeeksi harvoin, esimerkiksi yhdistämällä niitä. Teemat eroaisivat, mutta ihmiset saataisiin vastaanottavaisemmiksi, kun tarvitsisi keskittyä harvemmin edustajien valintaan. Sisältöihin pitäisi voida keskittyä jatkuvasti.

 

Toiveena on se, että puolueet näyttävät omat mielipiteensä vahvasti ja uskaltavat avata yhteiskunnallista keskustelua, niin, että puolueiden erot saadaan näkyviin ja rohkaistaan kansa valitsemaan omaa mielipidettä eniten vastaava puolue. Uhkana on se, etteivät puolueet uskalla profiloitua tarpeeksi ja kansa ei näe äänestämistä tarpeelliseksi ja äänestysinto taantuu edelleen.

 

Uhkana on se, ettei demokratia toteudu käytännössä. Se, ettei ihmisille anneta tarpeeksi vaihtoehtoja niin, että puolueet ja ehdokkaat ovat liian samanlaisia. Se, että äänestysprosentti pysyy alhaalla tai laskee entisestään. Se, että edustuksellisessa demokratiassa kansanedustajat eivät kuuntele kansalaisia vaalien välillä vaan antavat esimerkiksi suuryritysten johtajien vaikuttaa enemmän mielipiteisiinsä kuin kansalaisten. Vaarana on myös se, että päättäjät näkevät demokratian välttämättömänä pahana, eivätkä ota kansalasia vakavasti.

 

Toiveena on se, että uusin menetelmin ja uusien vaikutuskanavien avulla saataisiin ihmiset innostumaan vaikuttamisesta. Se, että kansanvalta vahvistuu ja kansalaisten mielipiteitä otetaan huomioon myös vaalien välillä. Uskon, etteivät nuoremmat sukupolvet ole sen vähemmän kiinnostuneita yhteiskunnan asioista heidän kiinnostuksensa aktivoiminen vain vaati uusia toimintatapoja.