Turun SDP tavattavissa Turun päivänä
Turun SDP:n edustajia on turkulaisten jututettavina su 19.9.2010 klo 11-14 Turun päivänä Heikin markkinoilla kauppatorilla. Tervetuloa kaffelle ja juttelemaan!
Väkipyörä 3/2010 on luettavissa täällä.
Väkipyörä 2/2010 on luettavissa täällä.
Väkipyörä 1/2010 on luettavissa täällä.
Kirjoituksia
26.08.2010
19.07.2010
Turun piispa Kari Mäkinen:
Arvojen ja moraalin muutos
- Yhtenäisestä moraalijärjestelmästä pirstoutuneeseen
Kulttuurin ja yhteiskunnan modernisaatio on merkinnyt yhtenäisen, autoritatiivisen moraalijärjestelmän murentumista. Julkisuus ei muodostu moraalisesti tai arvoiltaan yhtenäisestä moraalinormistosta, vaan myös moraalin ja arvojen osalta moniäänisestä ja moniarvoisesta kentästä. Sen keskellä moraali ei ole ensi sijassa omaksuttavaa, vaan kyseltävää, etsittävää ja valittavaa.
Postmoderni informaatio- ja mediakulttuuri on pirstaloinut julkisuutta yhä lisää. Kun koko maailman tapahtumat vyöryvät reaaliaikaisesti reagoitavaksi, vastaanottajan kokemus on kaoottinen: todellisuus, myöskin arvojen ja moraalin osalta, on liian monitahoinen, liian runsas, jotta sitä voisi hallita.
Tässä tilanteessa kaikki valmiit normijärjestelmät sekä katsomusmallit alkavat monesta tuntua epäilyttäviltä. Siten moraalinen harkinta on yhä enemmän arvojen pohjalta tapahtuvaa yksittäistilanteiden arviointia, yhä vähemmän moraalinormien soveltamista. Yhteiskuntamoraalissa kyse on keskustelun kautta etsittävästä ratkaisusta yksityistilanteisiin.
Toisaalta vaikeasti hallittava ja ymmärrettävä maailma on saanut jotkut vetäytymään tiiviin ja valmiina annetun moraalinormiston muurien suojiin. Kyse on pienistä saarekkeista, joitten suojista todellisuutta arvioidaan jyrkkien mallien läpi. Jos todellisuus ei sopeudu niihin, sen pahempi todellisuudelle. Tällaisia ovat esimerkiksi uskonnolliset fundamentalistiset ryhmittymät.
- Kulttuurisen vallan siirtymä
Kulttuurinen valta on sillä taholla, joka määrittelee merkityksiä, sitä mikä on tärkeää ja vähemmän tärkeää. Kulttuurinen valta on siten arvoihin liittyvää valtaa.
Yhtenäisen moraalijärjestyksen tilanteessa kulttuurinen valta oli kirkolla, joka ylhäältä käsin saneli elämän moraalisen tulkinnan. Se on murentunut, onneksi.
Murentumisprosessissa eri kulttuurin ja yhteiskunnan lohkot pyristelivät irti kirkon holhouksesta ja korostivat itsenäisyyttään. Muodostui lohkoutunut arvotilanne, jossa kukin lohko katsoi, että sen sisällä voivat päteä sen omat pelisäännöt: olipa kyse taiteesta tai talouselämästä. Niihin puuttuminen ulkopuolelta, kulttuurin yhteisestä arvopohjasta käsin, nähtiin ongelmallisena.
Viimeistään toisen maailmansodan jälkeen on kulttuurinen valta, siis merkityksiä määrittelevä valta, siirtynyt talouselämälle, joka on yhteiskunnassa dominoivassa asemassa, paikalla, jolla kirkko oli varhaisemmassa vaiheessa.
Talouden kautta yhteiskuntaa dominoivat arvot ja ajattelumallit ovat globaalin, kapitalistisen markkinatalouden arvoja.
Tässä tilanteessa valtaa ei käytetä autoritatiivisen järjestelmän kautta, vaan siten, että markkinatalouden arvo- ja ajattelumallit levittäytyvät yhä uusille ja uusille elämänalueille, ne ikään kuin vallataan osaksi markkinoita. Pirstaloitunut ja näennäisen moniarvoinen todellisuus luo tälle otollisen kasvupohjan.
Globaalin markkinatalouden äänekkäin saarnatuoli, josta arvoja ja ajattelutapoja julistetaan, on ennen muuta viihde- ja mainosjulkisuus.
- Tavaraistuminen
Markkinatalouden ajattelutavan levittäytymistä on kulttuurintutkimuksessa kutsuttu tavaraistumiseksi tai tuotteistumiseksi (commodification). Se tapahtuu monesti niin itsestään selvästi, että sen erottaminen on vaikeaa.
Tässä katsannossa maailma näyttäytyy valintamyymälänä tai markkinatorina ja yksityinen ihminen kuluttajana, johon pyritään vaikuttamaan mielikuvien, brändien avulla. Tämä koskee myös arvoja, aatteita, uskontoa ja moraalinormeja. Yksilön tehtävänä nähdään vain hankkia itselleen kulloiseenkin tilanteeseen soveltuva tuote.
Jopa kirkossa puhutaan siitä, miten meillä on hyvä tuote, joka vain pitäisi markkinoida hyvin – ikään kuin Jumala tai elämää perimmältään kannatteleva armollisuus olisivat samalla tavalla kuluttajan poimittavissa kuin hyvä kylpyläpaketti tai uusi automalli.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä, joka perimmältään on inhimillisen huolenpidon järjestynyt muoto, ymmärretään jo varsin yleisesti palvelutuotteina, ikään kuin markkinoilla myytävänä tavarana.
Vielä hälyttävämpänä vaikutus näkyy siellä, missä ihmisestä tehdään tuote tai tavara. Tällainen kehitys näkyy työmarkkinoilla, jossa ihmisen on luotava itsestään kaupaksi menevä tuote, ja osattava markkinoida se. Tällainen brändätty työvoimatuote on yhä merkityksellisempi ja jopa tärkeämpi kuin todellinen ihminen, jolla on tiedot, taidot ja persoona.
Mainonnan ja viihteen saarnatuolista julistetaan sanomaa mahdollisuudesta tulla kelvolliseksi ja hyväksytyksi, kunhan luo itsestään tiettyjen ostettavien välineiden avulla sosiaalisilla markkinoilla kaupaksi menevän tuotteen.
Ihmisen tuotteistamisen toinen puoli on se, että tuote voidaan huoletta kuluttaa loppuun ja epäkurantti tavara viskata pois. Ihmiselle jää vain käyttöarvo tuotannon markkinoilla, mutta myös sosiaalisilla markkinoilla. On perusteltua puhua myös tästä ilmiöstä ihmiskauppana.
Tämän kaltaisen arvo- ja ajattelumallin vahvistuminen merkitsee ihmisen ja koko elämän arvon latistumista pelkäksi markkina-arvoksi. Siinä kukin on oman onnensa brändääjä tai tuotteistaja. Tällaisessa maailmassa on luonnollista silmää räpäyttämättä hyväksyä sosiaalinen eriarvoistuminen ja huonosti itsensä tuotteistaneiden ihmisten putoaminen pysyvästi sivuun markkinoilta, koko ihmisyhteisön marginaaliin.
- Yhteiskunnan ja kulttuurin arvojen syvätaso
Kiinnitän huomiota markkinatalouden ajattelutavan leviämiseen ja elämän tavaraistumiseen, koska se on tulevaisuutta ajatellen yksi huolestuttavimmista ilmiöistä. Sen keskellä, siihen liittyen tai sen rinnalla reaktiona kaoottiseen ja nopeasti muuttuvaan maailmaan näyttää vallitsevan tietty tulevaisuudettomuus. Sellaista yhteistä näkyä tai tehtävää kuin aiempien sukupolvien näky hyvinvoinnin lisäämisestä ei nyt näytä olevan. Pikemmin puhutaan puolustamisesta, jonkin meille tärkeän suojaamisesta, ja tämänhetkisestä selviytymisestä. Talous kasvaa, mutta jonkin tärkeän koetaan olevan uhattuna.
Silloin voi kysyä, mikä on se tärkeä, mitä halutaan suojata ja puolustaa. Sen erottamiseksi on syytä todeta, että arvojen ja moraalin muutokset tapahtuvat kahdella tasolla. Toinen on julkisen keskustelun ja kulttuurisen vallan muutosten taso. Mutta sen alla on eräänlainen kulttuurin syvätaso, jolla muutokset tapahtuvat hitaammin. Sillä tasolla ovat elämänmuotoa kannattelevat perustavat arvot.
Sillä tasolla, pirstoutumisen ja tavaraistumisen alla, tuntuvat edelleen ne suomalaisen kulttuurin pohjavirrat, jotka ovat muotoutuneet kristillisen moraalijärjestyksen aikana. Vaikka normijärjestelmä autoritaarisesti ylläpidettynä yhtenäisenä moraalikoodistona on murentunut, sen ydin vaikuttaa kulttuurin perustana olevassa eetoksessa. Kyse on sen ymmärtämisestä, että on olemassa myös pyhää, ja että elämä ja ihminen eivät voi viime kädessä olla kaupan tai hyväksikäytön kohteita. Se on sukupolvelta toiselle siirtyvää luonnollista moraalia, joka ankkuroituu kulttuurin uskonnolliseen perustaan. Kyse on siitä eetoksesta, jonka Jeesus kiteytti sanomalla, että kaikki moraalilaki tiivistyy tähän: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Sieltä kumpuaa taju pyhästä, armosta, oikeudenmukaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja ihmisarvosta.
Näen paljon merkkejä siitä, että nämä pohjavirrat vaikuttavat edelleen, eivätkä ne välttämättä ole heikkenemässä.
- Arvojen kamppailu
Näyttää siltä, että arvoja ja moraalia koskevassa kamppailussa esiintyy kolme lähtökohtaa. Yksi on normatiivinen moraalijärjestys, jonka säilyttämisestä ja puolustamisesta jotkut ovat huolissaan. Toinen on kulttuurin uskonnollisesta perustasta kumpuava arvopohja, joka ei ilmene normeina vaan yksittäistilanteiden arviointeja suuntaavana perustana. Kolmas on globaalin markkinatalouden lähtökohta, jossa kaikki alistetaan viime kädessä talouden ja tavaramarkkinoiden ehtoihin.
Merkittävin kamppailu käydään kahden viimeksi mainitun välillä. Tästä näkökulmasta olennaista on, miten voidaan vahvistaa ja ylläpitää sitä arvoperustaa, joka ei alistu markkinoilla kaupattavaksi. Pirstoutuneen ja markkinoiden hallussa olevan julkisuuden kautta työntyvän maailmankuvan vyöry on tavattoman suuri. Sitä vastassa on perintö, joka välittyy ensi sijassa välittömässä inhimillisessä vuorovaikutuksessa ihmiseltä toiselle, edelliseltä sukupolvelta toiselle. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu kasvatusprosesseissa, joissa asenteet ja arvot välittyvät eteenpäin. Onko inhimillinen vuorovaikutus riittävän vahva ylläpitämään perintöä, jossa ihmisellä ja elämällä on itsessään arvo ja jossa heikommasta pidetään huolta, vai suuntaako kasvatus ensi sijassa tukemaan sitä, miten kukin luo itsestään näillä markkinoilla selviytyvän ihmistuotteen.