Hyvät toverit

 

Suuren työväenjuhlan, vapun, vietto alkaa Turussa perinteisesti kunniakäynnillä itsenäisen Suomen aikana sodissa kaatuneiden haudoilla. En keksi parempaa ja asiaankuuluvampaa tapaa tätä juhlaa aloittaa. Kiitän mahdollisuudesta tuoda oma tervehdykseni tähän arvokkaaseen tilaisuuteen.

 

Arvon kuulijat

 

Kyselyiden mukaan minun sukupolveni edustajat eivät tunnista itseään vuoden 1918 osapuoliin kuuluviksi, ei puolin tai toisin. Tämä olkoon kansakunnallemme siunaus: kansan jakautumista emme kaipaa. Haluan kuitenkin nostaa esiin erään tärkeän asian, joka 92 vuotta sitten oli päivänselvää, mutta meille tänään vierasta.

 

Toverit,

 

Vakaumuksensa puolesta kaatuneet toverit taistelivat ja olivat valmiita antamaan suurimman uhrinsa aatteen puolesta. He uhrasivat kaiken mitä uhrattavissa on, paremman huomisen ja vapauden unelman eteen. Tänään meidän tulisi hyvinvointivaltion kansalaisina pohtia, mikä meille on samalla tavalla tärkeää. Löytyykö länsimaista sellaista ideologiaa, aatteellisuutta tai vakaumusta, jonka edestä olisimme valmiit samaan, johon toverit vuonna 18 joutuivat?

 

Ei löydy, väitän. Ehkäpä hyvä niin. Vuosikymmenten aikana sosialidemokraattien johdolla rakennettu hyvinvointivaltio takaa mahdollisuuden työhön, huolenpitoon ja itsensä toteuttamiseen. Se tasoittaa yhteiskunnallisia eroja ja luo edellytykset turvalliseen arkeen. On selvää, että valtiomme itsenäisyyden alkutaipaleella ajatus nykyisestä yhteiskunnasta oli kaukaista utopiaa, jollaista tuskin moni uskalsi edes kuvitella todelliseksi.

 

Mutta hyvät ystävät,

 

Tänään me tiedämme, että kehitys on kääntynyt. Yhteiskunnassamme on voimia, jotka haluavat talouden vievän tilan demokratialta ja pääoman murskaavan työläisen inhimillisen arvon. Valitettavasti keskuudessamme on myös paljon heitä, jotka eivät näe, mitä ympärillämme on tapahtumassa. Näyttää siltä, että kaikkien saavutustensa ohella pohjoismainen hyvinvointivaltio saa väkijoukot taantumaan sivustakatsojiksi, kun porvarilliset voimat hivuttavat läntistä maailmaa sadan vuoden taantumukseen.

 

Toisin kuin väitetään, huoli luokkaeroista, varallisuuden jakautumisesta, tasaveroisista mahdollisuuksista tai palkansaajan oikeudesta tuottamaansa lisäarvoon ei ole punaista propagandaa. Se on tarttumista 2000-luvun kapitalistisen yhteiskunnan ongelmiin. Se on havahtumista siihen, että markkinoiden hallitsematon ja suitsimaton vallanhimo johtaa katastrofiin, jota me emme voi tyytyä sivusta seuraten odottamaan.

 

Toverit,

 

Ei ole parempaa tilaisuutta tai parempaa paikkaa sanoa tätä. Meidän tehtävämme sosialidemokraatteina, tiedostavina ja aktiivisina kansalaisina on nousta turmiollisen tien esteeksi ja kääntää yhteiskunnan kehitys. Meidän tehtävämme on vaatia jokaiselle oikeutta onneen, oikeutta työhön ja työnsä tuloksiin, oikeutta itsensä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Meidän tehtävämme, taakkamme ja velkamme on huolehtia siitä, että vakaumuksensa puolesta kaatuneiden tovereiden uhri ei ollut turha.

 

Oikein hyvää työväen juhlaa, oikein hyvää vappua.